Kaksi kaupunkia - Charles Dickens

Nimi: Kaksi kaupunkia
Kirjailija: Charles Dickens
Julkaisuvuosi: 1859
Sivumäärä: 346

Aivan aluksi pahoittelen hiljaisuutta. Kirjoitukset hönkivät kovalla vauhdilla niskaani ja olen keskittynyt enemmän niihin kuin romaanien lukemiseen, mutta eilen illalla ehdin onneksini lukea Charles Dickensin Kaksi kaupunkia (A tale of the two cities)

Olen jo pitkään halunnut lukea kyseisen kirjan, vaikka minulla ei ole ollut mitään käsitystä mistä se kertoo, eikä ollut vielä eilen illallakaan, kunnes luin takakannen tekstin. (Syy siihen miksi olen halunnut lukea kirjan on viittaukset eräästä toisesta kirjasta, jonka väitetään muistuttavan hieman sitä, mutta olen toista mieltä. Kyseisiä kirjoja ei yhdistä mikään, paitsi se, että päähenkilö salaa rakkautensa.) Kuitenkin, se kertoo Ranskan vallankumouksen ajoista, jolloin kansa nousi barrikadeille. Näkökulma on kuitenkin hieman toisenlainen mitä voisi luulla.

Siinä seurataan perhettä, jonka isä oli yli 10 vuotta Bastilleissa vankina, eikä muista osasta ajasta mitään, koska hänestä tuli hullu. Tytär itse hakee isänsä, jota ei ollut edes koskaan nähnyt Pariisista, jossa tapaa vallankumousta suunnittelevan viinikauppiaan. Lisäksi tarinassa on päähenkilönä entinen ranskalainen markiisi, joka muuttaa Englantiin ja alkaa opettamaan siellä Ranskaa ja menee lopulta tyttären kanssa naimisiin. Ja sitten englantilainen herrasmies Sydney Carton, joka on myös tavattoman rakastanut tyttäreen, mutta velloo itsesäälissä.

Aluksi minulle oli hieman epäselvää, että miten nämä kaikki hahmot ja tapahtumat liittyvät yhteen, koska välissä oli pitkiäkin aika hyppyjä eteenpäin, että sitä joutui hieman ihmettelemään, mitä oli oikein tapahtunut. Mutta kirjan edetessä asiat alkoivat pikku hiljaa valkenemaan.

Minä pidin kirjasta, vaikka odotinkin sen olevan ehkä hieman traagisempi henkilökohtaisemmalla tasolla, eikä vain niiden giljotiinillä tapapettujen ihmisten lukumäärässä. Kirjaa lukiessa sitä kuitenkin alkoi miettiä, että hei näin on ihan oikeasti tapahtunut. Ranskan vallankumous oli ja meni ja söi ohi kulkiessaan omat lapsensa. Raaka todellisuus, mutta sen kuvauksessa Dickens on aina ollut paras. Vaikka tuntuu hieman epäuskottavalta, että joku olisi oikeasti niin kostonhimoinen, mitä kirjassa annetaan ymmärtää. Se ei tunnu mahdolliselta, mutta toisaalta ajat olivat toiset siihen aikaan, ihmiset tottuivat elämään pelon alla.

Arvosana: ****